Minulta valmistuu aika kattava, ainakin kiehtova artikkeli värivallankumouksista. Siinä käsitellään myös Iranin prosessia.
Professori Manoilo vastasi minulle aiheisiin koskeviin kysymyksiin. Sain runsaasti aineistoa, jota nyt yritän tiivistää suomeksi. Aineisto on mittava ja sisältää vahvasti kirjallisuuskeskustelua. Valitettavasti sen julkaiseminen kokonaisuudessaan ei onnistu sanomalehdissä palstatilan niukkuuden tähden. Yritän saattaa tämän 36 sivua pitkän katsauksen suomeksi kotisivuilleni tms. Tiivistelmä julkaistaneen sanomalehdessäkin.
Professori Andrei Manoilo toimii tunnetussa ja arvokkaassa Venäjän ulkoministeriön diplomaattiakatemiassa: «Дипломатическая Академия МИД РФ» Akatemian historia alkaa vuodesta 1934. Siellä venäläiset diplomaatit oppivat luultavasti myös sen, ettei diplomaattien tehtävänä ole salakuljettaa lapsia rajojen yli vastoin lakia. Suomessa ei saa vastaavaa oppia diplomaattista toimintaa varten. Diplomaattiakatemia järjestää myös venäjän kielen kursseja ulkomaalaisille. Unelmani olisi joskus päästä tuohon opinahjoon vaikka venäjänkielen kurssille, sillä kielitaitoni vaatii huimaa korjausta. Vaikeutena on toki asunnon saaminen Moskovasta, sillä anoppini ja hänen ystävänsä eivät asu aivan Moskovassa. Välimatkat ovat pitkiä. Ehkä joskus käyttäisin syksyllä tai keväällä "kesälomani" Moskovassa perheeni kanssa. Minulla on yhä lomapäiviä käyttämättä niin paljon, että saisin kokonaisen kuukauden vapaata niiden avulla. Nyt vauvan rekisteröinti Pietarissa vie kuitenkin aivan hyvin nämä lomapäivät. Valitettavasti olen kömpelö kielen oppimisessa, että aina pitää miettiä kielen opiskelua. Unelmoida toki pitää, vaikka olisi jo ikääntynyt keski-ikäiseksi: joskus unelmista tulee totta. Lapsuudessani unelmoin vaihto-opiskelusta ulkomailla, mutta tämä toteutui vasta vuonna 2003–2004 Pietarissa.
Tämä haastateltu henkilö Andrei Manoilo valmistui aikoinaan fysiikkaan ja matematiikkaan erikoistuneelta luokalta ja aloitti opintonsa tunnetussa moskovalaisessa Lomonosovin yliopistossa (Московский государственный университет имени М.В.Ломоносова). Loppututkintonsa hän teki UV-säteilystä. Tämän jälkeen hänet kutsuttiin suorittamaan palvelusta puolustusvoimissa tiettyihin erityistehtäviin ja sai tällöin suoritettua myös akatemiassa erikoistumisensa operatiiviseen toimintaan («оперативная деятельность в органах ФСБ России»). Valmistumisensa jälkeen 1999-2002 Manoilo matkusti Norjassa ja Tanskassa. Vuonna 2000 häneltä valmistui Lomonosovin yliopistoon filosofian väitöskirja. Siinä hän käsitteli informaatiosodan psykologisia toimintoja. Tieteellistä työtä hän teki myös yhdessä erään toisen akatemian kanssa (Российская академия государственной службы при Президенте Российской Федерации, ks. myös http://expodata.ru/grounds/rags.php). Tällä hetkellä hän on erikoistunut tieteellisessä työskentelyssään poliittisiin konflikteihin, kansainvälisiin suhteisiin, diplomaattisiin palveluihin ja informaatiosotaan.
Manoilo kehittää näitä mainittuja tieteellisiä teemoja Moskovan valtiollisen Lomonosovin yliopiston ja Venäjän federaation ulkoasiainministeriön diplomaattiakatemian kanssa, jossa hän toimii kansainvälisten suhteitten professorina. Manoilon tieteellinen kirjallinen tuotanto erittäin huomattava. Mistä tahansa akateemisesti suuntautuneesta venäläisestä kirjakaupasta voi ostaa hänen teoksiaan.
Professorin ansioiden ja muun sivistyneisyyden jälkeen olen ollut melko hämmästynyt Suomessa ilmenneestä käytöksestä eri yhteyksissä. Luultavasti kyse voi olla sekä kateudesta että poliittisista intohimoista. En tiedä syytä. Toivottavasti syynä ei ole meikäläisen leimallinen mitättömyys? Olin puolisen vuotta sitten yhteydessä Suomen ulkopoliittisen instituutin johtajaan Tapani Vaahtorantaan ja kysyin häneltä mahdollisuutta julkaista Manoilon eräs artikkeli UPI:n yhteyksissä. Tällä tavalla tieteellinen keskustelu monipuolistuisi Suomessakin. Sain häneltä kauniin vastauksen asian kiinnostavuudesta, mutta asia ei ole luonnollisesti edennyt. Tiedän hyvin, että UPI:ssa on kaksi ankaraa Venäjä-vihamielistä tutkijaa: Henrikki Heikalle (piispan poika) tein haastattelun muutamia vuosia sitten. Silloin hän paljasti käsittämättömän epäluuloisuutensa Venäjää vastaan. Siistimme tekstiä kuitenkin sopivaksi hänen tarkistuksensa mukaan. Mielestäni hän on yhtä tyly Venäjää vastaan kuin tällä hetkellä tunnetumpi veljensäkin. Yhtä vähän kaunista on minulla sanottava sen perusteella, mitä olen lukenut tai kuunnellut, kun myös Arkady Moshes esittelee ”Venäjän” poliittisia toimia ja tavoitteita. Ehkä nämä tyypit ovat sitä vastaan UPI:ssa, että venäläinen professori osallistuisi UPI:n keskusteluihin.
En ole suinkaan pettynyt vain UPI:n Venäjä-kriittiseen asenteeseen, johon luonnollisesti kuuluu, ettei seminaareissa ja julkaisuissa juurikaan anneta puheenvuoroa Venäjän omille edustajille, vaikka heistä käydään keskustelua! Olen myös ”turhautunut” Suomen antifasistien saamattomuuteen ja näpertelyyn kirjahankkeessa, jota yritin käynnistää puoli vuotta sitten. Totta kai tiedän ja hyväksyn, että itse kullakin on samanaikaisesti ollut monta muuta suurta hanketta, yhtenä hienoimmista on Leena Hietasen Viroa-käsittelevän kirjan valmistuminen. Meikäläinen itse on ollut vain niin käsittämättömän vapaa yli puoli vuotta, että on jo kauan aikaa ollut kova tarve keksiä uusi projekti. Mietin jopa yötöitä, mutta tiedän, että en tässä tilanteessa kirkkoherran viranhoidon ohessa saisi sellaista sivutoimilupaa, vaikka jaksaisin hyvin tehdä myös yöllä töitä.
Professori Manoilo ja muutama muu korkea-arvoinen moskovalainen professori olivat innolla mukana hankkeessa, jonka tuloksena syntyisi teos informaatiosodankäynnistä Itämeren alueella. Siinä teknologian, politiikan, historian ja psykologian asiantuntemus olisi uudenlaisella tasolla mitä tulee suomalaiseen tai virolaiseen aihetta koskevaan keskusteluun toistaiseksi. Hanke olisi monikansallinen. Hanke ei ole kuitenkaan edennyt, sain toki Moskovasta hanketta varten useita upeita artikkeleitakin. Meillä on Suomessa ”liian kiire” ajankohtaisten isojen asioiden kanssa. Toki tällaiset ohjelmat kehittyvät yleensä hitaammin. Tärkeänä pitäisin yhä edelleen hyvien suhteiden ja monipuolisten näköalojen avartamista, jotta emme eläisi siinä surkeassa ahtaassa vanhassa luolassamme, jonka seinämille heijastuvia merkillisiä varjoja vain tulkitsisimme russofobisen myyttiaineistomme avulla.
Poistan kaikki "Fontanka-tietolähteeseen" perustuvat tiedot Rimma Salosen tahdosta ja kohtalosta, koska tämä tieto tulee Paavo Salosen ystävätoimittajan välityksellä. Kyseessä ei ole venäläinen informaatiolähde eikä asian juridista käsittelyä, vaan jatkuvaa Paavo-propagandaa.
VastaaPoistaSinänsä on OK, jos Rimma haluaa jäädä Suomeen. Silloinhan lapsi voidaan palauttaa äidille niin kuin lapsi eli myös aiemmin äitinsä kanssa.
En kuitenkaan salli asiaa koskevaa keskustelua blogissani, jollen avaa siihen liittyvää erityistä keskustelua. Sitä vastoin diplomaattikunnan laittomuuksista voi keskustella. Siihen olen viitannutkin.
"En ole suinkaan pettynyt vain UPI:n Venäjä-kriittiseen asenteeseen, johon luonnollisesti kuuluu, ettei seminaareissa ja julkaisuissa juurikaan anneta puheenvuoroa Venäjän omille edustajille, vaikka heistä käydään keskustelua!"
VastaaPoistaHei Molari, Arkady Moshes on yhtä paljon venäläinen kuin sinä olet suomalainen. Vai luokitteletko sinä venäläisiä puhdasverisiin heidän uskonsa ja poliittisten mielipiteidensä mukaan??
Berezovski on myös venäläinen.
VastaaPoistaUPI:n ohjelmissa vaikuttaa minun silmieni valossa ohjelman esittäjät varsin yksipuolisesti valituilta: siellä ei ole yhtään luonnoitsijaa, joka toisi esille Venäjän hallituksen näkökohtia, mutta sitä vastoin nämä muutamat tyypit liittyvät siihen Venäjän hallituksen vastaiseen informaatiosotaan, jota muutenkin kuulee läntisessä Euroopassa. Odottaisin siis, että Venäjästä kerrottava näkökulma avartuisi keskusteluksi, jossa ainoan puheenvuoron pitäjät eivät olisi Venäjän nykyistä hallitusta vihamielisesti arvostelevat tyypit, kuten Heikka ja Moshes. En ole edes vakuuttunut kummankaan jälkimmäisen tyypin rehellisyydestä.
"Berezovski on myös venäläinen."
VastaaPoistaBerezovski = meidän aikamme Trotski.
Stalinin aikaan kaikesta pahasta syytettiin Trotskia ja hänen kapitalistien kanssa tekemäänsä salaliittoa Neuvostoliiton tuhoamiseksi. Nyt kaikesta pahasta syytetään Berezovskia ja hänen salaliittoaan russofobien kanssa Putinin Venäjän tuhoamiseksi.
Siinä missä kunnon stalinisti osoitti syylliseksi aina Trotskia, siinä kunnon putinisti osoittaa aina syylliseksi Berezovskia. Mutta jatkuvuushan on hyve Venäjällä.
"Akatemian historia alkaa vuodesta 1934. Siellä venäläiset diplomaatit oppivat luultavasti myös sen, ettei diplomaattien tehtävänä ole salakuljettaa lapsia rajojen yli vastoin lakia."
VastaaPoistaMolarilla on aika vajavainen käsitys Stalinin ajan diplomaateista. Ei silloin edes ollut lakia paitsi paperilla.
Ja salakuljetus koski tosiaan paljon vaarallisempia asioita...
Kun olet juuri ilmoittanut, ettet katso Suomen lakien sitovan itseäsi, olet väärä henkilö moittimaan, jos joku toinen rikkoo lakia toimiakseen omantuntonsa mukaan.
En kirjoita "silloin" diplomaatit oppivat - - -, en siis viittaa Stalinin aikaan, vaan kirjoitan "siellä" ja viittaan nykyiseen akatemiaan.
VastaaPoistaLisäksi en ole missään sanonut suosivan Suomen lain rikkomista. Kaikkia asioita ei vain Suomen laki säätele tai koske. Viittaat lapseni kansalaisuuteen: luonnollisestikaan Suomen laki ei voi kieltää Venäjän kansalaisen äidin lapselta Venäjän kansalaisuutta. Toisin kuin Marjo, tämän ovat ymmärtäneet kaikki viranomaiset, joille menettely on ollut aivan oikea. Jos menettely ei olisi silloin suvaittu hiljaisuudessa lain hyväksyntäprosessin ollessa keskeneräinen, olisimme anoneet hakemusten kera Suomen kansalaisuudesta luopumista, jotta Venäjän kansalaisuus olisi voitu turvata, koska sillä oli kuitenkin tärkeämpi arvo meidän tapauksessamme asumisen ja muiden mahdollisuuksien tähden. Mutta nyt ei tarvinnut mitään - ja olemme iloisia, että ihanneratkaisu toteutui: molempien valtioiden kansalaisuus!
Molari on osoittanut että hänellä on hyvin vajavaiset tiedot Venäjän historiasta ja ilmeisimmin myös rajalliset kyvyt ymmärtää sen dynamiikkaa. Ymmärtää kyllä miksi mies valitsi haastavimpien alojen sijaan teologian jossa selviää selittelemällä ja "totuuksia" toistelemalla. Historiatiede ei sovi lappusilmäisille lahjattomille harrastelijoille. Heitä varten on kotiseutututkimus ja sukututkimus.
VastaaPoista"Akatemian historia alkaa vuodesta 1934. Siellä venäläiset diplomaatit oppivat luultavasti myös sen, ettei diplomaattien tehtävänä ole salakuljettaa lapsia rajojen yli vastoin lakia."
VastaaPoistaEikös Venäjän lähetystön asunnoissa Helsingissä paritettu naisia joitain vuosia sitten? Molari, onko tuossa diplomaattikoulusa lopetettu jo parituksen opettaminen?
Hei!
VastaaPoistaYmmärrän kaksoiskansalaisuuden tuomat edut. Varsinkin Venäjällä kansalaisuudesta on ehdotonta etua, sen verran jähmeä byrokratia siellä vallitsee.
Ihmettelen kuitenkin sitä, millä tavalla Suomessa asuvalle perheelle Venäjän kansalaisuus olisi jollain tapaa parempi kuin Suomen. En ymmärrä myöskään sitä, miksi vaimosi ei halua Suomen kansalaisuutta, vaikka sen saisi. Luulisin, että koulutuksen mukaista työtä olisi helpompi saada suomalaisena. Tiedän kokemuksesta, että yritykset pelkäävät liikesalaisuuksien vuotamista muualle.
Koska olen saanut julkisuuden ulkopuolisen kontaktin tähän naiseen, jota lähetystöasiassa syytettiin, voin ehkä sanoa asian johdosta jotakin.
VastaaPoistaTämä nainenhan pakeni Venäjälle, jonka jälkeen sain jotakin tietoja hänestä. Sen jälken yhteydet katosivat turvallisuussyistä. Nainen on kertonut hyvin uskottavasti, että suomalaiset poliisit vääristivät kaikkea todistusaineistoa aivan mielivaltaisesti. Hän ei nähnyt enää puolustusmahdollisuutta totaalista valehteluhanketta vastaan. Hän kertoi uskottavia yksityiskohtia. Olen itse havainnut, että asia voi olla juuri tuolla tavalla.
Tämä nainen oli vuokrannut vapaalla olevia huoneistoja, eikä täten lähetystöllä ole osaa eikä arpaa siihen, jos jossakin huonessa mies ja nainen tekevät seksiä ravintolaillan päätteeksi. Toki se ero on huomattava laadullisesti, kun venäläinen nainen tekee seksiä (jopa suomalaisen miehen kanssa) kuin jos suomalainen nainen harjoittaa seksiä. Täten ymmärrän hyvin suomalaisen "pillu-poliisin" kiinnostuksen venäläisten naisten uhkaa vastaan. Siinähän järkkyy koko kansakuntamme etninen ja turvallisuuspoliittinen tasapaino.
Höpöhöpöjuttuja. Suomalainen poliisi ei vääristä todisteita eikä ylipäätäänkään tee sitä mikä Venäjällä on arkipäivää: kaikki on ostettavissa joka portaalla ja joka rattaassa. Oikeutta pakoilevan parittajaeukon jutut kannattaa laittaa sinne minne ne kuuluvatkin.
VastaaPoista"Jos menettely ei olisi silloin suvaittu hiljaisuudessa lain hyväksyntäprosessin ollessa keskeneräinen, olisimme anoneet hakemusten kera Suomen kansalaisuudesta luopumista, jotta Venäjän kansalaisuus olisi voitu turvata, koska sillä oli kuitenkin tärkeämpi arvo meidän tapauksessamme asumisen ja muiden mahdollisuuksien tähden."
VastaaPoistaJos Venäjän kansalaisuus kerran on sinulle ja perheellesi tärkein, niksi ihmeessä vaadit Virossa asuville venäläisille automaattista Viron kansalaisuutta? Etkö suo muille oikeutta valita itse kansalaisuutensa?
Tässä on tullut monta kysymystä, joita eri henkilöt ovat esittäneet.
VastaaPoistaMarjo esittää merkillisiä analogiayrityksiä Viron tilanteeseen. Virossa ongelma olisi ratkaistavissa, jos kaikki Viron alueella asuneet henkilöt, jotka olivat siellä ennen Viron uudelleen syntymistä, saavat automaattisesti Viron kansalaisuuden, mikäli nämä eivät tahdo turvautua oleskelulupahakemukseen vain vieraan maan kansalaisuuden säilyttäen. Viron alueella syntyvät Viron kansalaisten lapset saavat luonnollisesti Viron kansalaisuuden; ja kaksoiskansalaisten - jollainen lainsäädäntö tulisi tuollaisessa valtiossa rakentaa - lapset saavat automaattisesti syntyessään Viron kansalaisuuden, jos vanhemmilla on Viron kansalaisuus. Jos toinen kansalaisuus halutaan siirtää näissä tapauksissa lapsille, se on sen toisen valtion viranomaisten päätettävä asia.
Joskus aiemmin vaimo sanoi, että venäläisenä kokee olonsa turvatummaksi, eikä alkuaan Suomessa ollut kaksoiskansalaisuutta; joitakin aikoja sitten hän sanoi, ettei Suomen kansalaisuus olisi sinänsä mikään ongelma, mutta ajattelen itse, että mitä turhaa maksaa rahaa turhasta. Tietoturvakysymykset - ja ennakkoluulot eivät ratkea kansalaisuuden avulla - olen sen suomalaisena havainnut.
Mitä tulee paritusrikokseen, niin rikosta varten silloisten lain valmistelijan kirjoitusten mukaan (hallituksen esitys) piti kiinnittää huomiota mahdollisen seksin harjoittajan alisteiseen asemaan. Sellaista alisteista asemaa ei ole havaittu noissa tapauksissa, joten rikoksesta puhuminen on jo ennen aikaista. Sitä paitsi olen nähnyt hyvin, että 90-luvulla ja 2000-luvulla Suomessa oli "pillupoliisin" vainoharhainen yritys löytää paritusta todistusaineistoa väärentäenkin, koska venäläisen mafian pelättiin tunkeutuvan seksuaalisesti aktiivisten venäläisten naisten kautta Suomeen. Bäckmanin väitöskirja on hyvä akateeminen puheenvuoro aihepiiristä.
Bäckmanin akateemisella uralla voinee heittää kuikkaa ja kuluneen vuoden aikana esiintulleiden asioiden valossa se näyttää myös aiemmat työt tietyssä valossa. harmi että tällaisia "Neuvostoliitto ei hajoa koskaan" /P.Väyrynen -tasoisia propagandatöitä edelleen hyväksytään tieteellisellä foorumilla.
VastaaPoista"Toki se ero on huomattava laadullisesti, kun venäläinen nainen tekee seksiä (jopa suomalaisen miehen kanssa) kuin jos suomalainen nainen harjoittaa seksiä."
VastaaPoistaJuha, onko seksikokemuksia kymmenistä suomalaisista ja venäläisistä naisista? Lyön vetoa ettei ole.
Luuletko, että halventamalla muita ihmisiä, tällä kertaa suomalaisia naisia, vähennät "ryssofobiaa"?
Kirkkoherra Molari kommentoi:
VastaaPoistaMitä tulee paritusrikokseen, niin rikosta varten silloisten lain valmistelijan kirjoitusten mukaan (hallituksen esitys) piti kiinnittää huomiota mahdollisen seksin harjoittajan alisteiseen asemaan.
Ei se nyt ihan niin ole. Paritus, eli siis välikäsien käyttäminen prostituutiossa, on Suomen lain mukaan rikos vaikka siihen ei varsinaista pakkoa tai muuta alistamista liittyisikään. Välillinen hyötyminen jonkun muun suorittamista seksipalveluista on aina luokiteltu paritukseksi ja rikolliseksi toiminnaksi, vaikka prostituoitu olisi ollut mukana täysin vapaaehtoisesti.
Prostituoidun alisteiseen asemaan kiinnitetään nykyisin huomiota lähinnä vain sikäli, että silloin saattaa kyseessä olla mahdollisesti nykylain mukaan törkeä paritus tai ihmiskauppa. Otaksun, että tähän Molarikin viittaa puhuessaan "silloisen lain valmisteluista", koska nämä molemmat rikokset lisättiin lakiin vasta viisi vuotta sitten. Tavallinen paritus oli siitä huolimatta ollut rikos jo sitä ennen, maailman sivu.
Rajanveto parituksen, törkeän parituksen ja ihmiskaupan välillä on hankalaa, ja on antanut aihetta väitöskirjoillekin. Kuten tuosta linkistä voi havaita, voi paritus periaatteessa olla ihan puhtaasti sekä seksinmyyjää että tilat tarjoavaa henkilöä hyödyttävää, vapaaehtoisesti ja yhteisymmärryksessä tapahtuvaa toimintaa, jossa parittaja voi sallia seksinmyyjälle aidon mahdollisuuden valita asiakkaansa, neuvotella osuutensa tuloista ja lopettaa ihan milloin haluaa... mutta siitä huolimatta se on rikos. Näinhän se on Venäjälläkin.
Siitä, pitäisikö sen olla rikos, voi totta kai taittaa erikseen peistä. Tällä hetkellähän lainsäädäntö on ainakin sikäli päätön, että kaksi itsenäistä seksinmyyjää eivät voi vuokrata yhdessä työasuntoa kulujensa säästämiseksi, koska heidän voitaisiin lain puitteissa tulkita parittavan toisiaan.
Venäjän kaupallisen edustuston juttu oli kuitenkin hiukan eri luokkaa, ja vaikka olisikin allekirjoittaneen tavoin moraaliltaan kuinka liberaali tai libertiini tahansa, on pakko myöntää, että siinä oli kyseessä kaikella tavoin arveluttava toiminta. Edustustolla tosin ei nähtävästi ollut lopulta osaa eikä arpaa tapauksessa, vaikka tuomion saanut Tatiana Viitanen yrittikin siirtää epäilyksiä myös siihen suuntaan.
Sellaista alisteista asemaa ei ole havaittu noissa tapauksissa, joten rikoksesta puhuminen on jo ennen aikaista.
Ei se alisteinen asema siinä ratkaise, ja asiaan sattumalta itsekin perehtyneenä [1] voin kertoa, että näyttö Tatiana Viitasta vastaan oli kyllä erittäin vahva. Rikoksesta puhuminen ei ole ennenaikaista enää siinä kohtaa kun tuomio on jo annettu.
Ymmärrän tietysti, että olet itse kerran väärän tuomion saaneena ehkä psykologisesti herkempi uskomaan hyvää kaikista muistakin oikeuden eteen joutuneista. Olisi silti hyvä muistaa, että vaikkei mikään systeemi täydellinen olekaan, niin se suomalaisen lakituvan antama päätös on kaikeksi onneksi useammin oikea kuin väärä.
Tietysti on juttuja, joiden ei pitäisi joutua oikeuteen alun perinkään, mutta tämä tapaus ei kyllä kuulunut niihin.
Cheers,
J. J.
[1] Edelleen, olen samasta yliopistosta kuin Kontulan Anna, vaikkemme toisiamme tunnekaan. Aihe on kuitenkin tullut tutuksi.
Hallituksen esitys 6/1997 (Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi) määrittää asian eri tavalla kuin Jussi J. kuvailee tämän hetkinen tulkinta mielessään. Mainittu hallituksen esitys luvussa 1.6. 20 luku. Seksuaalirikoksista selvittää asiaa ja erityisesti perusteluosassa pykälä 9. Pykälä kertoo ensimmäisessä lauseessaan: ” Momentti sisältää rangaistussäännöksen toisen prostituution käyttämisestä hyväksi taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Säännös ei siis koske sitä, että prostituoitu myy omia palveluksiaan, eikä sitä, että asiakas ostaa prostituoidulta palveluksen itselleen.” Tämän jälkeen lainlaatija jatkaa: ” Rangaistavuus edellyttää tässäkin tapauksessa, että teon tavoitteena on hyödyn hankkiminen itselle tai toiselle. Asunnon vuokraaminen taikka hotelli- tai muun majoitushuoneen järjestäminen prostituoidulle ei sinänsä ole rangaistavaa. Kysymyksessä on oltava nimenomaan tilan järjestäminen prostituution harjoittamista varten.” Tämän jälkeen lain valistelija aloittaa pohdiskelun parituksesta juuri siitä näkökulmasta, onko kyse hyväksikäytöstä ja alisteisesta asemasta: ” Lähtökohdaksi voidaan asettaa, että prostituoidullakin on oikeus käyttää hotelli- tai muita majoitushuoneita yöpymiseen tai muuhun majoittumiseen. Toisaalta rangaistavuuden piiriin kuuluisivat selvästi tapaukset, joissa on kysymys prostituoidun hyväksikäyttämisestä. Hyväksikäyttämistä voi osoittaa tavallista korkeamman tai muuten poikkeuksellisen maksun periminen samoin kuin pyrkimys sitoa prostituoitu toimimaan tietyssä paikassa.” Varmuuden vakuudeksi lain laatija toistaa yhä uudelleen hyväksikäytön alistamiseen liittyvää problematiikkaa: ” Säännöksellä ei ole tarkoitettu kriminalisoida ihmisten välisiä tavanomaisia taloudellisia suhteita, vaikka taloudelliset velvoitteet eivät jakautuisikaan tasaisesti. - - Olennaista näissä tilanteissa on se, onko toiminnassa kysymys prostituoidun hyväksikäyttämisestä. - - Esityksessä onkin katsottu prostituutiosta hyötymisen kriminalisointiin olevan syytä liittää edellytys prostituoidun hyväksikäytöstä.” Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että paritussäännöstä sovellettaessa on aina syytä tarkastella tekoa kokonaisuudessaan arvioituna. Tässä arvioinnissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, joutuuko prostituoitu alistetuksi vai onko hänellä tasavertainen asema hyötyä saavaan henkilöön nähden – tai ehkä prostituoitu on itse hyödyn täysimääräinen saaja.
VastaaPoistaEn puolustele tässä sinänsä ketään, mutta huomautan vakavasti, ettei mainittu venäläinen nainen väistämättä harjoittanut paritusta silloisen laintulkinnan mukaan, jos jossakin hänen välittämässään vuokra-asunnossa mies maksoi naiselle (tai toisinpäin?) seksinautinnoista.
Kirkkoherra Molari kommentoi:
VastaaPoistaToki se ero on huomattava laadullisesti, kun venäläinen nainen tekee seksiä (jopa suomalaisen miehen kanssa) kuin jos suomalainen nainen harjoittaa seksiä.
Koska kyse oli alkuperäisessä keskustelussa nimenomaan maksullisesta seksistä, tähän voisi ihan piruuttaan lisätä, että haastattelujen mukaan suomalaiset asiakkaat pitävät kotimaisten itsenäisten escort-naisten palveluasennetta suuremmassa arvossa. Itärajan takaa tulevat kuulemma tapaavat tehdä töitään enemmänkin liukuhihna-asenteella.
Kirkkoherra Molarin - hiukan esineellistävään sävyyn, jos saa sanoa - mainitsema "laadullinen" ero on siis tosiaan olemassa, mutta se toimii toisin päin kuin mitä hän tuntuu otaksuvan.
Mitä tulee tuohon siteeraamaasi esitykseen, niin tässähän se olennaisin tulikin, kuten jo aiemmin mainitsin:
Rangaistavuus edellyttää tässäkin tapauksessa, että teon tavoitteena on hyödyn hankkiminen itselle tai toiselle. Asunnon vuokraaminen taikka hotelli- tai muun majoitushuoneen järjestäminen prostituoidulle ei sinänsä ole rangaistavaa. Kysymyksessä on oltava nimenomaan tilan järjestäminen prostituution harjoittamista varten."
Lihavoidut kohdat tekevät selväksi, että toiminnan on oltava tahallista, tietoista ja suunniteltua. Näinhän se tässä tapauksessa oli, ja poliisilla oli hallussaan jopa puhelinkuuntelun kautta saatua todistusaineistoa, joka osoitti Tatiana Viitasen syyllisyyden.
Lisäksi voit lukea parituslain. Rikoslain 20. luku, §9 on ihan samanlainen kuin vuonna 1998, jolloin se sai nykyasunsa:
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä
1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten, tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,
2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,
3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,
4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai
5) viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon,
on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Painostuksen, "viettelyn" tai välttämättä edes sen taloudellisen hyödyn ei siis tarvitse toteutua. Tässä mainitussa tapauksessa toteutuivat kohdat 2 ja 3, nähtävästi myös 4, sekä totta kai myös perustavin kohta 1, poislukien tuo erillinen maininta alaikäisistä.
Sitten vielä yksi kohta tuosta sitaatistasi, lihavoin taas keskeisimmän osan:
"Toisaalta rangaistavuuden piiriin kuuluisivat selvästi tapaukset, joissa on kysymys prostituoidun hyväksikäyttämisestä. Hyväksikäyttämistä voi osoittaa tavallista korkeamman tai muuten poikkeuksellisen maksun periminen samoin kuin pyrkimys sitoa prostituoitu toimimaan tietyssä paikassa."
... kuten näet, tässähän vain todetaan, että hyväksikäyttö tai painostus todistaa rikoksen ilman muuta tapahtuneeksi. Se ei siis ole suinkaan edellytys, vaan vahvistava asianhaara.
Jos et minua usko, niin soita Johanna Sirkiälle, joka on SALLIn, siis Seksialan Ammattiliiton, lakiasiain sihteeri. Järjestön kotisivuilta voi lukea samat asiat.
En puolustele tässä sinänsä ketään, mutta huomautan vakavasti, ettei mainittu venäläinen nainen väistämättä harjoittanut paritusta silloisen laintulkinnan mukaan, jos jossakin hänen välittämässään vuokra-asunnossa mies maksoi naiselle (tai toisinpäin?) seksinautinnoista.
Koska tahallisesta ja tietoisesta toiminnasta on sekä erittäin vahva näyttö että myös käräjäoikeuden antama tuomio, niin on jokseenkin selvä juttu, että laintulkinnan mukaan kyseessä oli parituslain mukainen rikos. Tatiana itsekin tuntuu olevan samaa mieltä, koska ei uskaltanut enää hovioikeudessa onneaan kokeilla.
Cheers,
J. J.
Sirkiän apua en tarvitse asian tulkinnassa, koska olen useiden vuosien ajan saanut prosessoida asiasta oikeusoppineiden kanssa - ja voitollisesti (toki erilaisessa tapauksessa).
VastaaPoistaTatianan puhelintietoja on tuskin ollut käytössä. Mihin perustuu tietosi? Nimittäin paritusrikoksesta epäily tai edes tuomio ei riittänyt tuohon aikaan luvaksi puhelintietojen saamiseen. Tiedän sen vallan hyvin, koska yritän saada omasta (1) puhelimestani paikantamistiedot, mutta poliisi ja viestintävirasto eivät sallineet, koska rikosnimikkeenä edes paritus ei olisi riittänyt siihen aikaan - ja vielä vähemmän konsulaatin tapauksen aikaan.
Ymmärrän toki tapausta oman absurdin tapauksen ja asianomaisen kertoman mukaan absordien syytösten tähden. Joskus epäilevä ihminen keksii aivan hulluja argumentteja syyllisyyden todisteeksi. Sen olen nähnyt. Pahimmassa tapauksessa aineistossa päivämäärät ja henkilönimet vääristyvät ja vaihtuvat! Siinä tilanteessa saattaa kadota perusteellisesti usko oikeuden saamisen mahdollisuuksiin - ainoa vaihtoehto on kadota.
Huomasivat selvästi, että lähtökohtana täytyy olla hyödyn tavoittelu. Jos vuokra oli normaali eikä tahallisuutta voida näyttää, en voi sanoa Viitasen syyllisyydestä mitään. Ehkä aineistoa oli riittävästi, olen vain kyyninen yhä. Suurlähetystön leimaaminen on kuitenkin tarpeetonta mahdollisen rikoksen johdosta, jos henkilö olisikin pyörittänyt omia bisneksiä.